Oon aika kauan istunut tässä ja kuunnellut samaa kappaletta uudestaan ja uudestaan tuijottaen suu auki etteni. On niin oudon epätodellinen fiilis, kuin kaikki olisi menettänyt merkityksensä ja millään ei olisi mitään väliä. Toisaalta, mulla on ollut vähän samantapainen fiilis koko viikon, mutta nyt jotenkin se kaikki on niin selkeää.
Santeri satutti tänään jalkansa, jäätä satoi. Treeneissä oli hauskaa kun pystyi keskittymään siihen mitä teki sillä hetkellä ajattelematta mitään muuta. Sellaista fiilistä on vaikeaa löytää kun on kokopäivän itsekseen kotona puhumatta muille tekemättä mitään. Pitää löytää aktiviteetteja, joihin pystyy keskittymään. Se pois sulkee lukemisen, koska ahdistus on noussut liian suureksi, en usko enää ollenkaan, että olisi mahdollista päästä sisään tänä vuonna.
Jenny Collin antoi perjantaina mielenkiintoisen ajatuksen. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä siviilipalvelusta mahdollisena vaihtoehtona armeijan suorittamiseen. Mielestäni olisi mukavaa viettää sivari oman kodin lähellä olevalla koululla, jossa on jo pitkään ollut, tekien asioita, joita siellä on nytkin viimeaikoina aina joskus tehnyt. Pitäisi puhua rehtorin kanssa ja pohtia onko se käytännössä mahdollista.
PS. http://www.youtube.com/watch?v=btuVzcQtTwQ on se hieno.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
eiks susta tunnu et oot ollu siel jo liian pitkään?? tulee mieleen tää http://www.youtube.com/watch?v=wRKq6l7XG1w
VastaaPoista"olen ollut täällä pitkään, aivan liian pitkään" eiks joku uus piristäis vähän välillä?? T: tiedät kyllä kuka
oujea sivari, törkeen jees!:) LOISTAVAA
VastaaPoistaeilen oli hauskaa ja sit sä tulit.
VastaaPoista