Tänään väsyttää paljon. Todella paljon. Muutkin koululaisemme olivat innostuneet mun näyttämästä esimerkistä ja värjänneet hiuksiaan punasiksi, olen hiusmaailmassa saman tyylinen muoti-ikoni kuin S. Kupiainen on vaatemaailmassa. Ei se mitään.
Pitäisi kirjoittaa tänään essee. Tehtävänä tulkita ja pohtia millä Lee mainostaa tuotteitaan. Kuva-analyysiä siis. Onneksi periamerikkalaisuudesta saarnaamalla päässee aina pitkälle. Ja sitä paitsi, onhan totta, että kuva sanoo enemmän kuin tuhat sanaa ja tulkintaa voi tehdä aina vaikka miten paljon aiheesta kuin aiheesta.
Aloitin tänään toisen esseen valmistelun. Luen Dan Brownin uutta teosta Kadonnut Symboli (2009) ja siitä sitten kirjallisuus essee. Sen lisäksi pitäisi tehdä yksi essee Fermin paradoksista ja essee Anthony Burgessin loistavasta romaanista Kellopeliappelsiini (1962). Ei vielä kiirettä, aikaa kuun loppuun.
Tänään on myös JoPo:n ottelu. Tavoitteet ovat korkealla, jos tällä kertaa vain seitsemän palloa selän taakse. Luottamus poikiin on korkealla, olé!
PS. Stellan ei tarvitse enää nähdä allekirjoittanutta, koska hän voi blogista lukea mitä elämässäni tapahtuu. Tämä on kaikkien kannalta hyvä asia sillä aikaa ja vaivaa säästetään ennennäkemättömiä määriä. Sitä paitsi, jos an
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti