Tänään vihdoin elikseen, hommatkin about tehtynä. Lukijoita riittää, kaikki muut lukee paitsi Santeri. Joku teki allekirjoittaneelle tänään kaikkien aikojen parhaan käytännön vitsin. Se, joka antoi nimeni ja osoitteeni eurooppatiedotukselle ilmoittautukoon, vitsi oli hyvin hauska (hymiöille ei tukea). Koska kaikki haluavat, julkaisen klassikko runon Täydellinen Päivä, ehkä parantelen sitä joskus.

Täydellinen Päivä

Herään. Pimeys ympärilläni.

Nousen.

Kävelen ulos huoneesta. Kylmä lattia.

Eilinen tuotokseni pöydän päällä.

En muuta mieltäni.

Nousen.

Tuoli, pöytä.

Lasken sen kauneuden kaulalleni.

Tuska, pelastus.

Lähestyn reunaa.

Hitaasti, hitaasti.

Laskeudun.

Putoan.

Pysähdyn ja leijun.

Ilmassa.

Ei iloa, ei surua.

Ei omaa, ei muiden.

Ei mitään, yhdentekevää.

Olen kuin kivi, en elä, hengitä.

Paikoillani, hiljaa.

Pysyn paikoillani, koska niin vapaudun.

Vapaus tästä tuskasta, pelosta, ikävästä, inhosta, unohduksesta, piittaamattomuudesta.

Tässä oma vapauteni.

Oma valintani.

Oma pelastukseni.

Rauhani.

Täydellinen.